Perhosia...

Nyt alkaa olla jo perhosia vatsan pohjassa - julkaisu lähetetään painoon ensi viikon alussa ja viimeistään tiistaina! uhhuh. Valmiin työn toimitus tulee viikolla 27 ja vedos jo sitten ensi viikolla, eli viikolla 25..

Tämä viikko on ollut täyttä vilinää. En oikein ymmärrä, miten noita lyöntivirheitä tms. voi löytyä KOKO AJAN lisää?? On ollut kyllä välillä todella vaikeaa pysytellä perässä siinä minkä version milloinkin on korjannut (toim.huom. tarkastajia on mun lisäksi 4). .

Toisekseen, tällä viikolla on ollut hiukan tekemistä toisen grafiikka kuvan kanssa - vaihdoin ensimmäisen, koska en pitänyt siitä ollenkaan. Ensimmäinen oli punaruskea ja kovin "paksu" ja pidin sitä tunkkaisena - vaikka olen sen itse tehnyt. Tosiaan skannasin uuden grafiikan vedoksen, jonka muokkasin väreiltään kelta-kirsikkaiseksi. Kuitenkaan tämä kuva ei vedonnut KEHAn väkeen, ja sai aika negatiivista palautetta - liian raju ja raaka, melkein verinen tunnelma. Tämä oli minulle hämmentävää, koska itse pidin sitä hempeän naisellisena, verrattuna toiseen sinivihreään kuvaan. Taas jouduin ajattelemaan koko kuva asian alusta. Mikä väri olisi sopiva? Miten se kannattaa tehdä? Pitäisikö tehdä kokonaan uusi kuva? Lopulta päädyin kelta-punaiseen yhdistelmään joka on vastakohta edelliselle - kylmän sijasta erittäin lämmin.
Aiempi perusteluni perustui sisaruuteen kuvien välillä - kuvat olivat molemmat kylmiä, toinen sinivihreä, toinen kirsikka; tasapainoittivat toisiaan. Kuitenkaan tämä perustelu ei riittänyt kuvan säilyttämiseen, vaan tein uuden. Kuvan on täysin erilainen 1. kuvaan verrattuna - tulisen kuuma ja tempperamenttinen. Tämän parivaljakon perustelu on juuri vastakkain asettelu kylmän ja lämpimän kuvan kanssa - sekä tämä puna-keltainen istuu hyvin julkaisun muun värimaailman kanssa.
Nämä kaikki ovat kuitenkin makuasioita, joista emme voi enempää kiistellä. Vaikka itse olisin tehnyt toisen valinnan, niin en voi kuitenkaan torjua ammattilaisten ohjeistusta...
Toivon nyt vain, että tämä nykyinen on tarpeeksi hyvä - alkavat keinot loppua, kun joutuu värittämään kuvan keinotekoisesti kuvankäsittelyohjelmassa. Ei ole helppoa saada kuvasta autenttisen näköinen punainen silloin, kun kuvan alkuperäinen väri on preussin sininen.

Viikonlopun aikana aion käydä julkaisun tarkkaan läpi, kaikki mahdolliset virheet vain kaivetaan esiin. Tässä vaiheessä työtä pää alkaa olla jo aika tyhjä.. Enää ei löydä uusia luovia ideoita ratkaisemaan pulmia, vaan kaikki pitää repiä selkänahasta. Ainoastaan toivon, että enää ei tulisi uusia muutoksia.

Olen hiukan väsynyt - huomaako sen? :)